Eino on puuhakas ja päättäväinen 7-vuotias poika. Ei ollut yllättävää, että hän halusi perustaa raparperimehukioskin, koska arjen askareet ovat kiinnostaneet aina leikkiä enemmän. Kioskin toteutus oli mutkatonta, koska vanhemmilla on oma yritys, joka suunnittelee ja myy myyntikalusteita.
Vaikkakin elämä on asettanut eteen monia haasteita, on Eino osannut ratkaista ne omalla tavallaan. Eino on vilkas ja keskittyminen tekemisiin on lyhytjänteistä, mutta kun mieleistä tekemistä löytyy, on keskittyminen helpompaa. Hän myös syntyi ilman toista kättä, niin että koko vasen käsi puuttuu kyynärvarren alapuolelta. Eino toimii luontevasti joko ilman proteesia tai proteesin kanssa. Siksi äitiä ei pelottanut antaa pojan oikeaan käteen keittiön isointa veistä, jolla Eino hoiti raparperin pilkkomiset Mehumaijaan.
Mehun myynti on ollut sosiaaliselle Einolle mieluista. Paikoillaan on jaksanut istua jopa 3,5 tuntia putkeen, vaikka asiakkaita ei haja-asutus alueella ole ollut liiaksi. Yksikin asiakas on aina ollut niin hieno saavutus, että sen voimin on jaksanut taas istua lisää. Vaikka odottavan aika on ollut pitkä ei Eino ole halunnut katsoa puhelimesta viihdettä, koska hänestä olisi epäkohteliasta katsoa puhelinta ja myydä samaan aikaan.
Eino todella nauttii myymisestä. Rahan ansaitsemisen lisäksi Einolle on tärkeää, että kaikille tulee hyvä mieli. Erityisesti kuumalla ilmalla virkistävä raparperimehu onkin ollut asiakkaiden mieleen ja eräskin asiakas kehui mehua maailman parhaaksi. Siitä tuli hyvä mieli niin Einolle kuin asiakkaallekin.
Ansaitsemillaan rahoilla Eino suunnittelee ostavansa leluja ja erityisesti legoja. Se onkin 7-vuotiaalle mitä mainioin tapa käyttää itse ansaitsemiaan rahoja.
Mehun myyminen ja valmistaminen ei Einon mukaan ole oikeastaan ollut kovin vaikeaa ja mukavinta on ollut raparperien pilkkominen.